Syöminen on psykologiaa

Easy Life Control -painonhallintaryhmässä oli viime viikolla keskusteltu syömisestä psykologisena ilmiönä. En päässyt ryhmätapaamiseen, joten lupasin kertoa ajatukseni blogissa.

Mitä ”syöminen on psykologiaa” tarkoittaa käytännössä? Tähän voisi vastata tieteellisten tutkimusten ja asiantuntijoiden kirjoittamien artikkelien pohjalta laajasti ja perustellen. Kerron kuitenkin vain oman näkemykseni asiasta, ilman virallisesti määriteltyjä käsitteitä.

Ensimmäisenä mieleeni tulee tunnesyöminen. Jotkut syövät suruun, yksinäisyyteen, tylsyyteen, turhautuneisuuteen, epäonnistumisen tunteeseen – syömisen syyksi kelpaa mikä vain. Jopa ilo: onnistuin ja palkitsen itseäni ruoalla. Epäonnistuin, joten antaa mennä samaa rataa, mitäpä se hyödyttää tarkkailla syömistään, en onnistu kuitenkaan.

Eihän tunnetilojen mukaan syömisessä sinänsä mitään pahaa ole. Ihminen tarvitsee ravintoa, lämmikettä pakkaspäivänä, seuraa kahvikupposelle. Ruoka on kaveri, mutta sen pitäisi myös tietää oma paikkansa. Ja koska ruoka ei tiedosta vaikutustaan ihmisen elimistöön, on ihmisen itsensä se tiedostettava.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka nauttivat ruoanlaitosta ja syömisestä, mauista kielellä ja valkosipulin aromin viipyilystä kitalaessa. Myös piristävä kattaus ja kauniin väriset ruoat, kuten oranssinkultainen bataattimuusi, houkuttelevat syömään. Saatan pyörähtää kaupassa yrttihyllyn jo ohitettuani takaisin haistaessani tuoreen basilikan kutsun. Aina en edes käytä basilikaa ruokaan, mutta nautin sen tuoksusta, joka täyttää keittiön. Nautinnollisen aterian jälkeen olo on kylläinen, rentoutunut ja onnellinen. Jos on onnistunut syömään painonhallinnan tilanteeseen sopivan aterian, joka on lisäksi ollut maukas, olo on myös mieltä nostattavan itsetyytyväinen.

Ja juuri siinä tilanteessa syöminen on hyvä lopettaa sillä erää. Hyvää ruokaa tulee helposti otettua toinenkin annos ja sitten kolmas. Eikä siitä seuraa muuta kuin moraalinen krapula ja itseinho. Herkuttelu on sallittua ja suositeltavaakin, kunhan se ei ole tapa, joka kaloreiden kulutuksen sijaan tuo niitä lisää kiihtyvällä vauhdilla.

On siis harjoiteltava myös kieltäytymistä. Se ei mielestäni tarkoita sitä, että kavereiden ja sukulaisten syntymäpäivillä kieltäytyy kerma- ja voileipäkakusta laihdutuskuuriin vedoten. Kieltäytyminen ei aiheuta muuta kuin pahaa mieltä päivänsankarille. Mummollani oli tapana sanoa: ”Näytä kotonas kuinka kurjalta haluat, mutta täällä pitää syödä”. Ja niin me mummon kanssa tehtiin pizzaa ja keitettiin pullakahvit.

Askel syömisen hallintaan on tiedostaminen: on tiedostettava, miksi syö. Mihin tarpeeseen tämä possumunkki tai voileipävuori juuri tässä tilanteessa vastaa? Pärjäisinkö ilman? Mitä vähäkalorisempaa voisin syödä munkin sijaan? Miten voisin varautua tilanteisiin, joissa ”väärä” ruoka kutsuu hallitsemattoman hillittömään ahmintaan?

Tässä muutama minun keinoni:

• suunnittelen viikon ruokalistan etukäteen
• käytän kalorilaskuria päivän energiatarpeen ja ravintoaineiden saannin tarkistamiseksi
• teen viikon ruoat etukäteen pakkaseen sopivan kokoisiin annosrasioihin 
• viipaloin ja pakastan leivän heti kaupasta ostettuani ja otan pakkasesta vain ne kaksi leipäpalaa, jotka aion tänään syödä
• varaan kaappiin possumunkkia vähäkalorisempaa herkkua kahvin kanssa naposteltavaksi: esim. rahkaa ja jogurttia tai rahkaa ja vähärasvaista vaniljakastiketta voi sekoittaa keskenään ja nakata sekaan banaania, mandariinia tai marjoja tai vaikka puolukkahunajaa
• herkuttelen kerran viikossa, jotta jaksan syödä terveellisemmin viikon muina päivinä
• yritän muistutella itselleni: porkkana on ystävä! ja varaan hetivalmiita baby-porkkanoita rouskutuksen tarpeen tyydyttämiseksi
• tomaattia, kurkkua ja porkkanaa otan evääksi töihin, koska ne ovat minulle etenkin talvella pakkopullaa
• pyrin syömään sellaista ruokaa, josta pidän ja joka ei näytä epämääräiseltä mössöltä, vaan tuoksuu, maistuu ja näyttää hyvältä
• käytän ihania yrttejä ruoan maustamiseen, esim. rakuuna lihaan ja pastaan, basilika kalaan, timjam kasviksiin, salvia riistaan… ja lisäksi kaikenlaisia pippureita ym. ihania makuja
• en aseta itselleni ”ei saa syödä mitään klo kuuden jälkeen” -sääntöä, koska siinä ei ole mitään järkeä (ainakaan minulle); koko päivän energiamäärä ratkaisee, ei se, mihin aikaan syö. Tosin täydellä vatsalla nukkuu huonosti :-)
• ja jos tilanne menee ihan epätoivoiseksi, otan parin päivän kuurin vähäkalorisia pussiruokia (kuten Nutrilett), jotta pääsen irti ahmimisen halusta; en suosittele pussikuuria pitkäaikaiseen käyttöön, koska pussiravinteiden sisältämä energiamäärä on niin vähäinen, että energiaa ei riitä liikuntaan

Ihanko totta teet näin koko ajan? joku varmasti kysyy. En todellakaan, olenhan ihminen. Mutta nämä ovat tavoitteita, joihin pyrin ja joiden saavuttamisesta saan iloa. Hyväksi kokemani keinot ovat minulla olemassa ja voin ottaa ne käyttöön milloin tahansa ja tiedän, että ne toimivat. Ne eivät sovi kaikille, mutta ehkä joku saa niistä jonkin idean.

Minulle ruoka ei ole vain ruokaa: se on aistielämys, joka antaa energiaa keholle ja täyttymystä mielelle.  Kun seuraavan kerran menet ruokakauppaan, katso kuinka kaunis on syvän vihreä savoijinkaali tai violettiraitainen munakoiso. Mene yrttihyllyn luo ja haista erikseen jokaista ihanaa kasvia. Valitse se, jonka kutsun kuulet.

Syömisen psykologiasta on paljon asiatietoakin olemassa. Esim. tästä linkistä löytyy mielenkiintoisia näkökulmia aiheesta:
Syömisen psykologia